Kuitu kankaaksi

Tekstiilituotteen matka alkaa aina kuidusta, joka erilaisin käsittelyin ja viimeistelyin valmistetaan käyttöä varten. Valmistus vaatii aina paljon energiaa ja työvoimaa; joko käsin tai koneellisesti.

Karstauksessa raaka tai pesty kuitu harjataan ennen kehräystä, näin kuitu valmistetaan kehräykseen. Suurin osa kuidusta voidaan karstata, eläimen karvat, villa, puuvilla ja synteettiset kuidut.

Pellavaa ei ole karstaukseen soveltuva kuitu; se hakataan, millä erotetaan vilja oljesta.

Karstauksessa voidaan sekoittaa eri kuidut ja värit halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Karstauksen jälkeen kuidut kierretään yhteen, kehruuta varten, missä saadaan aikaan lanka. Lankaa voidaan valmistaa yhtäjaksoiseksi filamenttilangaksi (näihin käyvät tekokuidut ja silkki) tai kehräämällä se tietyn mittaisista kuiduista (esimerkiksi villa tai puuvilla, joka lähtökohtaisestikin on jonkun mittaista eikä yhtäjaksoista kuitua).

Kuidun laatu näkyy suoraan langan laadussa; lyhyestä kuidusta valmistettu lanka nyppyyntyy helpommin. Langalle voidaan myös antaa kierrettä eri määrä. Löysä kierre ei kestä hankausta ja pesua yhtä hyvin kuin tiukka kierre. Yhteen voidaan kiertä myös useampiakin lankoja kerralla ja näin tehdä kerroslanka tai tehdä yhdistelmä mélange.

Kankaan valmistus

Kangas on joustava materiaali, joka koostuu luonnon- tai keinokuiduista, jotka on kehrätty langoiksi. Tekstiilikangasta voidaan valmistaa monella tavalla. Päätekniikat ovat kudonta tai neulonta, langat voidaan myös solmia tai punoa esimerkiksi virkkaamalla, tekemällä pitsiä tai makrameen avulla. Yksi vaihtoehto on myös huovutus eli kuitujen yhteenpuristaminen ja litistäminen, jotta ne lukittuvat toisiinsa. Kankaan käyttötarkoitus sanelee pitkälti sen, mikä kankaan valmistusprosesseista on sopivin. Valmis kangas voi olla pehmeää tai kovaa tai jopa vettä hylkivää riippuen valmistustavasta.

Kudonta

Kudonnassa yhteenkudotaan kutomakoneella kaksi sarjaa lankoja, loimet (pystysuuntaiset) ja kuteet (vaakasuuntaiset). Suurin osa kudotuista kankaista on tavallista, twilliä tai satiinia. Muitakin kudontatyyppejä on toki olemassa, joilla voidaan tehdä monimutkaisempia kankaita.

Tavallinen kudonta

Tavallinen kudonta eli palttina on kaikista yksinkertaisin ja mahdollisesti vanhin kudontarakenne. Loimet ja kuteet risteävät toisiaan suorassa kulmassa siten, että jokainen kudelanka kulkee yhden loimilangan yli ja sitten seuraavan loimilangan alta. Tavallinen kudos voi olla karkeaa tai sileää, riippuen kankaan kutomiseen käytetyn lankamäärän hienoudesta tai karkeudesta.

Twill-kudonta

Twill-kudoksella on visuaalinen vinoviiva tai rib-vaikutelma, joka syntyy, kun kudelanka risteää kahden tai useamman loimilangan yli ja ali. Visuaalinen tehoste on selkein paksussa puuvillakankaassa. Sitä vastoin kevyessä puuvillaisessa paitakankaassa diagonaalinen rib jää tuskin näkyviin. Twill-kudokset ovat kulutusta kestävämpiä kuin saman langan tavalliset kudokset, joten ne sopivat erityisen hyvin työvaatteisiin. Denim on ehkä tunnetuin työvaatekankaista, ja aito denim on twill-kudosta. Twill kankaat ovat taipuisampia ja niillä on parempi laskeutuvuus kuin vastaavilla sileäkudotuilla kankailla, ja ne eivät rakenteensa puolesta rypisty yhtä pahoin kuin tavallisesti kudotut kankaat. Twill-kudonnassa voidaan käyttää suurempaa lankalukua / hienompaa langan paksuutta, jolloin ne voidaan kutoa paljon lähemmäksi toisiaan. Näin saadaan korkealaatuisempaan kangasta, joka on kestävämpää ja vedenpitävämpää. Twill-kudos tunnetaan myös nimellä toimikas.

Satin ja sateen -kudonta

Kaikista näkyvin asia satin-kudonnassa on sen korkea kiilto, johtuen valon heijastuksesta. Sateen-kangas on puolestaan lähes mattapintainen. Molemmilla on tasainen pinta, koska molemmat kudotaan samaan tyyliin. Satin-kudonnassa oikealla puolella on kuitenkin enemmän näkyvillä loimilangat, kun taas sateen-kudoksessa oikealla puolella on enemmän kudelankoja; yhteen suuntaan kulkevat langat selittävät kankaan sileyden ja kiillon. Kudoksen rakenne edistää osaltaan kankaan kiiltoa, mutta merkitystä on myös valitulla kuidulla. Silkistä ja viskoosista tehdään pääasiassa satin-kudosta, kuin taas mattaisempi puuvilla on käytetympää sateenissa. Suomessa nämä kudokset tunnetaan nimellä pomsi.

Neulonta

Neulontatekniikassa kangas luodaan yhden tai useamman langan yhdistämisellä silmukoin käyttäen kahta tai useampaa neulaa. Neuleneulan koko ja langan määrä määrittävät pistojen ja sitä myötä kankaan hienouden tai paksuuden. Käsin neulottaessa, neulan koon halkaisija (neulan koko) kertoo kankaan paksuuden, kun taas koneellisesti käytetään tiheyden mittaa; kuinka monta neulaa tietyllä mitalla on neulatangossa. Molemmissa tapauksissa, mitä suurempi luku sitä hienompaa neulosta syntyy.

Huovutus

Huovutettu kangas on kuitukangas, joka on valmistettu kuituja tiivistämällä ja puristamalla halutun rakenteen muodostamiseksi. Märkähuovutus on perinteinen prosessi, jossa luonnonkuituja stimuloi kitka ja niitä on voideltu vedellä ja emäksisellä aineella, yleensä saippualla. Tämä aiheuttaa kuitujen lukkiutumisen toisiinsa ja pysyminen yhdessä. Teollisuudessa huovutus saavutetaan käyttämällä kemiallista prosessia tai käyttämällä huovutuksessa neuloja.