Globaalin tekstiili ja muotiteollisuuden arvoksi on määritetty 1,6 biljoonaa euroa (1), ollen näin toiseksi suurin kulutustavarateollisuuden ala. Teollisuus työllistää yli 60 miljoona ihmistä (2), joista suurin osa on tuotannossa, Aasian maissa. Tuotannon työntekijöistä suurin osa on naisia, joista monille maksetaan minimipalkka.
Minimipalkka ei useinkaan vastaa elämiseen tarvittavaa palkkaa; vähimmäistuloa, jolla työntekijä voi maksaa perustarpeensa, asumisen, koulutuksen ja terveydenhuollon (3). Pelko tilausten siirtymisestä muihin halpoihin tuotantomaihin estää palkkojen noston. Länsimaisilla vaate/tekstiili-brändeillä on suuri vaikutus ja suora vastuu palkanmuodostusprosessissa.
Elämiseen tarvittavan vähimmäistulon maksaminen tuotantotyöläisille alkaa toimitusketjun avaamisella läpinäkyvästi. Valmistajan tulee ymmärtää, missä vaatteet valmistetaan, missä olosuhteissa ja kuinka paljon työntekijöille maksetaan.
Kuluttaja huomaa usein vain hintalapussa olevan hinnan eikä pysähdy ajattelemaan, että tekstiilituote voi maksaa itse asiassa huomattavasti enemmän. Kuluttajat on pitkälti opetettu maksamaan tietty, täysin kuvitteellinen, summa vaatteista. Vaatteet ovat oikeasti aika kalliita. Halpamuodin osalta, kuluttaja maksattaa vaatteen hinnan alipalkatun työntekijän kustannuksella.
Ajatusta voi konkretisoida laskemalla kuinka paljon saisit palkkaa, jos tekisit vaatteen itse. Jos maksaisit itsellesi minimipalkan työtunneilta, jonka käytät esim. vaatteen tekemiseen, et saisi mitään vaatetta siihen hintaan minkä saat sen pikamuotiyhtiöstä.
Vaatteen valmistuksen kustannukset:
– materiaalien valmistus (materiaali esim. kutomiseen tarvittava lanka, kutomisessa olevien henkilöiden palkat, laitteiston ylläpito)
– vaatesuunnittelijan palkka
– muiden materiaalien kulu (soljet, napit, kiinnikkeet, kuminauhat, vetimet ym.)
– varsinaisen vaatteen valmistus; kankaan leikkaus, ompelu ja viimeistely (työntekijöiden palkat)
– kuljetuskustannukset, tullit, verot ja jakelu kauppoihin
– markkinoinnin kulut; kuvaaja, malli, kuvaussuunnittelu ja mallin stailaus
– myymälän vuokra, yleiskustannukset, työntekijöiden palkat
Vaatteen valmistus vie siis paljon aikaa ja rahaa.
Eettisesti tuotettu tekstiili voi tuntua kalliilta, koska ajattelemme, että hankimme tekstiilejä samassa volyymissä kuin pikamuotia. Vaatteiden pitäisi olla kalliimpia ja niitä pitäisi pystyä hankkimaan vähemmän – kuten laadukkaita huonekaluja.
Positiivinen muutos alkaa jäljitettävyydestä ja läpinäkyvyydestä
EU edellyttää, että sen jäsenmaissa on asetettu vähimmäispalkat ja että ne ovat riittävän korkeat ihmisarvoiseen elämään. Tämä tulisi asettaa myös EU:n ulkopuolisille maille, jotka valmistavat vaatteita EU maihin.
Useimmat vaatemerkit eivät omista tehtaita, joissa heidän vaatteitaan valmistetaan vaan tuotanto on ulkoistettu. Tämä tarkoittaa sitä, että yhden tehtaan työntekijät valmistavat vaatteita useille merkeille samanaikaisesti. Yksi vaatemerkki ei siis pysty vaikuttamaan suoraan siihen, että tehtaan kaikille työntekijöille maksettaisiin kohtuullinen palkka. Vaikka tuotannon pystyykin ulkoistamaan, vastuuta ei.
Elämiseen tarvittavan palkan maksaminen työntekijöille on tehokas tapa hidastaa vaatteiden tuotantoa ja muotiteollisuuden kielteisiä ympäristövaikutuksia.
Lähteet
(1) Euromonitor International, a market research provider & McKinsey report ‘State of Fashion 2022
(2) https://www.ilo.org/asia/media-centre/news/WCMS_848238/lang–en/index.htm
(3) https://www.unglobalcompact.org/what-is-gc/our-work/livingwages
