Kestävä kehitys, kiertotalous, sivuvirta, ylijäämä – mitä ihmettä?

Kuluttamisen lineaarinen malli eli tuotetaan-valmistetaan-kulutetaan ja lopulta heitetään pois ruokkii tekstiilialan vaatimusta olla nopea ja halpa. Tekstiilien ei lähtökohtaisestikaan odoteta olevan käytössä pitkään. Vaate valmistetaan kestämään sesonki tai lyhyt muoti-ilmiö, minkä jälkeen sillä ei ole arvoa. 

Kulutuksen määrä on edelleen kasvussa ja sitä tukee vahvasti tekstiilien halvat hinnat ja viikoittain uusiutuva muoti. Vaateteollisuudesta tuttu ilmiö on jo siirtynyt sisustustekstiileihin ja sisutamiseen.  

Suuria määriä uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään tekstiilien valmistuksessa. Tekstiilejä käytetään usein hyvin rajallisen ajan, minkä jälkeen materiaalit poltetaan tai viedään kaatopaikalle. Tämä lineaarinen järjestelmä jättää monet taloudelliset mahdollisuudet hyödyntämättä ja asettaa painetta väheneville resursseille.

VTT:n selvityksen mukaan Suomessa syntyy vuodessa 70-100 miljoonaa kiloa poistotekstiiliä, kun sekä kuluttajien että yritysten poistotekstiilit lasketaan yhteen. Kuluttajien poistotekstiili on alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poistettua tekstiiliä. Ne voidaan hyödyntää joko sellaisenaan, käyttää hyödyksi materiaalina tai ne loppusijoitetaan jätteenä kaatopaikalle. 

Yritysten poistotekstiili on usein vielä käyttökelpoista. Käytännössä sitä ei yrityksen omassa tuotannossa kuitenkaan käytetä. Se voi olla pakan loppua, edellisen kauden kuosia, leikkuusta jäänyttä kangasta tai materiaalia, jota ei syystä tai toisesta enää haluta käyttää. Materiaali, joka ei päädy lopputuotteeseen on tuotannon sivuvirtaa eli tuotannosta yli jäävää materiaalia. 

Materiaalitehokkuuden parantaminen toisi monelle yritykselle niin ympäristöllistä kuin taloudellistakin arvoa. Jos yrityksellä ei kuitenkaan ole resurssia käyttää tuotannon sivuvirtaa, on se parasta jakaa muiden yritysten käyttöön. Sivuvirran materiaaleista voidaan näin tehdä uutta liiketoimintaa ja uusia tuotteita. 

Raaka-aineet ja tekstiilien valmistus ovat osa isompaa kokonaisuutta kestävässä kehityksessä. Kestävyys on laaja käsite ja ympäristöllisen kestävyyden lisäksi sen alle menevät niin sosiaaliset kuin taloudellisetkin asiat. Tekstiiliteollisuuden tehottomuus vaikuttaa näihin kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen yhtä lailla. 

Ekologisen määritelmän mukaan kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet heikentämättä tulevien sukupolvien olosuhteita heidän tarpeidensa tyydyttämisessä. Toisin sanoen se, mitä tuotamme ja kulutamme nyt, ei pitäisi millään tavalla vaikuttaa tulevien sukupolvien kykyyn tyydyttää heidän tarpeitaan. Resursseja pitäisi olla siis saatavilla myöhemminkin. 

Kiertotalous on järjestelmä, joka pyrkii pitämään kaikki resurssit käytössä mahdollisimman pitkään. Järjestelmän tavoitteena on tuoda tuotteet takaisin valmistuksen materiaalivaiheeseen siten, että materiaalien luomiseen panostetut resurssit hyödynnetään jatkuvasti, mikä vähentää merkittävästi uusien materiaalien tarvetta. Suunnittelijoille ja brändeille paras käytäntö on tehdä materiaalivalintoja, jotka edistävät tuotteiden pitkäikäisyyttä ja tehdä tuotteita, joissa käytetyt resurssit säilyttävät arvonsa mahdollisimman pitkään. Laadukkaat materiaalit kestävät kulutusta ja käyttöä ja käytöstä poistuessaankin materiaali kestää vielä uudelleenkäyttöä.

Lähde: https://www.vttresearch.com/fi/uutiset-ja-tarinat/suomi-etenee-kohti-poistotekstiilien-tehokasta-kiertotaloutta